Lomalla on aikaa miettiä. Tai aikaa todeta, että pää on tyhjä ja vuotaa kuin seula. Sen läpi kulkee toki mittaamaton määrä ajauksentynkiä mutta mikään niistä ei jää vaivaamaan mieltä muutamaa nanosekuntia kauemmaksi aikaa - kaikki valuu pois ja jäljelle jää vain tyhjä mieli.

Tämä ajatus (ajatus- päässäni on ajatus!!) alkoi vaivata pari päivää sitten, runsaan viikon lomailun jälkeen. Siihen mennessä olin kuluttanut aikaani marjapiirakoita tehden ja televisiota katsellen ja netissä surffaillen. Olin lukenut muutamia blogeja ja ällistynyt siitä, miten mielenkiintoisia ajatuksia muiden päässä liikkuu. Aloin tutkia omaa pääkoppaani ja huomasin siellä harhailevan lähinnä seuraavanlaisia kysymyksiä: "Teenkö tänään mustikka- vai raparperipiirakkaa?" tai "Katsonko tämän amerikkalaisen elokuvan vai englantilaisen etsiväsarjan?".

Kirjahyllyäni siivotessa osui käteeni Georg Kleinin teos "Utväg", jota selaillessani osui silmiini kuin raamatullisesti kohta: "Yhteiskunnan tukema ja yleisesti hyväksytty enemmän tai vähemmän sisällyksetön ja passivoiva viihdetarjonta tekee meistä lamaantuneita ja apaattisia". Touchée!

Klein syyttää ihmisen passiivisuudesta lähinnä televisiota ja vääristynyttä käsitystämme vapaa-ajasta (vapaa-aika = aika, jolloin ei tehdä mitään). Klein muistuttaa, että ihminen virkistyy nimenomaan siitä, että tekee asioita aktiivisesti ja saa koetella omia rajojaan, oppia uutta. Useimmat ihmiset toivovat, vallitsevan ajatustavan mukaisesti, enemmän vapaa-aikaa ja vähemmän työtä, vaikka tutkimukset osoittavat että ihminen on henkisesti virkeimmillään työtä tehdessään. Ja juuri työaikana koetaan myös useimmat ns. flow-kokemukset, joka on amerikkalaisen psykologin Mihály Csikszentmihályin kehittämä termi kokemuksesta, jossa aika ja paikka katoaa ihmisen tehdessä jotain itselleen mielekästä ja haasteellista. Tällöin ihmisen huomiokyky on täysin itse tehtävässä sen sijaan että hän miettisi suorituksesta mahdollisesti tulevaa palkkiota.

Klein siteeraa Csikszentmihálya, jonka mukaan ihmiskunta jättää käyttämättä vuosittain miljoonien vuosien arvosta ihmistietoisuutta. Miljardeja tunteja, jotka tuhlataan television katseluun ja muuhun tyhjänpäiväiseen toimintaan ja jotka ovat ikuisesti menetettyjä "luonnonvaroja".

Eikö nyt olisi korkea aika tehdä sama televisiolle kuin tupakalle - sammuttaa se ja ryhtyä aktiiviseen vastarintaan sen ihmismieltä tuhoavaa vaikutusta vastaan?

Olen nyt itse toistaiseksi tv-lakossa, siitä myös tämä blogi on saanut alkunsa. Haluan nähdä miten se vaikuttaa mieleeni ja ajatuskykyyni. Haluan saada takaisin omat ajatukseni ja itse muodostaa mielipiteitä. Haluan olla hauska sen sijaan, että tuijotan apaattisena tv:n huumoriohjelmia jotka useimmiten eivät edes naurata.

Pienen myönnytyksen suon itselleni: 3 tuntia viikossa televisio saa olla auki. Tuleehan sieltä myös hyviä ohjelmia, elokuvia ja dokumentteja jne. Mutta nuo kolme tuntia joudun valitsemaan aktiivisesti ja perustelemaan itselleni miksi juuri tämä tai tuo ohjelma.

Nyt siis odotan jännittyneenä, minkälaisia ajatuksia päähäni pälkähtääkään tämän tv-paaston aikana...